Vanhemman vankeus on lapselle raskas salaisuus kannettavaksi

 

Lapsi, jonka vanhempi on vankilassa, kokee helposti erilaisuutta suhteessa muihin lapsiin. He usein ajattelevat, että minä olen ainoa, ei ole ketään muuta lasta tai perhettä jolle olisi käynyt näin.

Kriminaalihuollon tukisäätiö Krits järjestää muun muassa erilaisia vertaisryhmiä vankien lapsille ja haastavissa oloissa eläville nuorille suunnattuja chat-verkkoryhmiä. Ryhmissä lapset saavat tavata toisia lapsia, joilla on samankaltainen elämäntilanne. Ryhmissä käsitellään tunteita eri tavoin, maalataan, askarrellaan, pelataan. Vietetään aikaa yhdessä ja tutustutaan.

– Vankeus ei ole sellainen asia josta on helppo puhua kenellekään, kavereille, opettajalle tai edes sukulaisille. Se on lapselle salaisuus, joka on raskas kantaa. Vertaisryhmässä voi puhua ja tulla hyväksytyksi, sanoo Tiina Kinnunen, vankien lasten vertaistukiryhmän ohjaaja.

– Usein lapsilla on myös paljon syyllisyyttä perheen tilanteesta. Voi olla, ettei lapselle ole reilusti kerrottu vanhemman vankeudesta ja siitä miksi näin on tapahtunut. Lapsi voi ajatella, että näin on käynyt koska hän itse on tehnyt väärin. Meidän tehtävämme on ottaa taakka lapselta pois.

Kun vanhempi joutuu vankilaan, lapsi saattaa oireilla monin tavoin

Tiina Kinnunen kertoo, että vanhemman joutuessa vankilaan, näkyy lapsen pahoinvointi usein keskittymiskyvyn heikentymisenä. Lapsen on vaikea keskittyä koulutehtäviin ja arkisiin asioihin. Joillekin tulee univaikeuksia, vatsakipua, pääkipua tai muita selittämättömiä oireita.

– Asioista puhuminen helpottaa. Lapselle on hyvä kertoa että on luonnollista reagoida asioihin mm. fyysisillä oireilla, ja että lapsilla on lupa ja oikeus tuntea iloa. Koska vanhemman vankeus tuottaa lapselle paljon surua, haluamme tuoda myös iloa ja energiaa elämään.

”On tärkeää, että lapsen oma ääni saadaan kuuluviin, ja että lapsi saa sen tuen mitä hän tarvitsee”

– Ja jos ajatellaan sukupolvilta toiselle periytyvää rikollisuuden kierrettä, koulukiusaamista tai lasta, joka on joutunut ahtaalle ja kärsii nuorena paniikkihäiriöistä, on tärkeää kuunnella lasta ja miettiä miten häntä voimme auttaa, muistuttaa Anne-Mari Mäkiniemi, perhediakoni.

– Uskon, että kun lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi, hänen itsetuntonsa vahvistuu, hän tulee sinuiksi asioiden kassa ja rakentaa eheämpää tarinaa omasta elämästään. Hän saa sen toivon ja positiivisen tulevaisuuden näkökulman, että elämässä on mahdollisuus tehdä asioita niin, että on hyvä elää.

 

Teksti: Tuuli Daavittila

Katso myös video: ”kyl se joka päivä on silleen mielessä”

 

Tarinamatolla lapsi pääsee itse toteuttamaan omaa tarinaansa haluamallaan tavalla. Menetelmän toimintaperiaatteena on kirjallisuusterapia.