”Yksinäisyyttä ei ole helppo myöntää itselle eikä muille”

päiviHirvonen

Kun Päivi Hirvonen tuli äidiksi, hän oli elämässään uuden edessä. Hänellä oli mies ja ystäviä, mutta kuitenkin hän kaipasi jotain.

– Äitiys muuttaa ihmistä. Tavallaan sitä on sama ihminen, mutta jotakin se pieni ihminen kuitenkin muuttaa. Ehkä siihen sitten kaipasi ulkopuolista tukea. Että olisi joku ihminen joka ei tunne minua ennestään. Että tulisi joku joka kohtaisi minut äitinä. Ehkä vähän hukassa olevana äitinä mutta äitinä kuitenkin.

HelsinkiMission verkkosivuilta Päivi luki lauseen: ”haluatko jonkun kulkemaan rinnallesi ja keskustelemaan äitiydestä?

– Se jotenkin kolahti. Tein itse usein pitkiä kävelylenkkejä poikani kanssa ja tuli sellainen olo, että olisipa kiva kun joku kulkisi tässä rinnalla.

Ennen ensimmäistä tapaamista Päivin teki hetken aikaa kuitenkin mieli perääntyä.

– Mietin, että voinko sittenkään mennä jonkun tuntemattoman ihmisen luo ja vaan kysyä: ”voitko olla mun kaveri?” Ajattelin, että eihän minulla nyt oikeasti ole mitään suurta hätää.

– Mutta kun menin, tapaaminen oli tosi lämminhenkinen. Se yksinkertaisuus ja kauneus onkin siinä, että ei tarvitse olla isoja ongelmia. Siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, että on ihania vapaaehtoisia, jotka vilpittömästi haluavat antaa aikaa toiselle ihmiselle. Se on kaunista. Ja se on ihanaa.

”Hei, mähän olenkin kiva! ”

Päivi ja hänen äitimentorinsa tapasivat parin viikon välein. He kävivät liekkipuistoissa, piknikillä, kävelyillä ja tekivät kaikenlaisia tavallisia asioita.

– Vähitellen tuli sellainen olo itselle, että hei, minähän olenkin kiva! Minähän olenkin ihan hyvä ihminen. Samalla se pieni ahdistuneisuus, jota olin tuntenut hälveni. Tulin jotenkin rohkeammaksi mennä muidenkin ihmisten luokse. Tulin vastaanottavaisemmaksi. Enää ei ole niin paljon ennakkoluuloja muita ihmisiä tai itseäni kohtaan!

– Mentorin kanssa sovittiin että nähdään parin viikon välein ja aina me myös nähtiin. Kumpikaan ei perunut tapaamisia turhan takia, ja se on osoitus siitä, että me kunnioitamme toisiamme, olemme tasavertaisia.

Vähitellen mentor-suhde muuttui ystävyydeksi.

– Hänestä on tullut osa elämääni.

 

Teksti ja kuva: Tuuli Daavittila